Lähtöön on enää kuusi päivää ja huolestuneena katselen säätietoja. Lounais-Norjassa on ollut kylmää ja sateista, eikä ystäväni Säätieteilijä ole pystynyt ennustamaan parempaa säätä kesäkuun alkuun. Paitsi tänään sain yllätystekstarin, koska satelliitit näyttivätkin jo paljon parempaa valoa lomani ja kohteeni alkuun. Murehtiminen neuvottiin lopettamaan ja toivoni alkoi taas viritä.

Ehdin jo nimittäin rypeä itsesäälissä, että pitääkin lähteä kiduttamaan itteäni kylmään ja sateeseen. Tosin mietin vakavasti vaihtoehtoa, että lähdenkin ajelemaan Tukholmasta etelään päin Tanskaan ja siitäkin vielä alemmaksi, kunnes kunnon kesä ja ilmat tulevat vastaan.

Yksin kun olen kuukauden, lukemista pitää ottaa mukaan. Nyt viikolla pitää käydä kirjastossa valkkaamassa jotain (myös äänikirjoja) ja annan työkaverilleni salasanat, jotta hän voi uusia netissä lainani.
Lasteni isä käy katsomassa postin ja pyysin kastelemaan tuota pikkuruista vastakylvettyä (meni täysin mullille jalkojen alla viime kesänä) nurmiplänttiä, jota olemme mukuloiden kanssa yhteistuumin kasvattaneet ja lannoittaneet viime viikot. Koko duuni valuu hukkaan, jos se pääsee kuivumaan. Siinä on niin suloinen vaaleanvihreä sänki.