Viime vuonna lomailin monessa eri otteessa lyhyempiä aikoja. Muualta en löytänyt kovin sykähdyttäviä fiiliksiä, joten päätin tehdä yksikseni automatkan Norjaan. Tai siis tosin mm. syksyllä kävin kaverini kanssa Itävallassa ja tulipa siinä käytyä muutamilla jäätiköillä sijaitsevilla laskettelupaikoilla, vaikka en itse laskettelekaan. Kivaahan siellä oli muita katsella. Komeita miehiä ja nuoria kundeja terassit täynnä, kyllä siinä silmä lepää! Alppien päällä saan kyllä maisemista kiksejä, eihän sitä voi kieltää, mutta parhaat fiilikset saan kun vuoret ovat sijoitettuina meren rannalle. Ja lähimmät tämmöiset paikat ovat Norjassa.

Norjassa olen käynyt lukemattomia kertoja exän kanssa, hänen ja koirien kanssa sekä hänen ja lastemme kanssa, siis kaikenlaisilla kokoonpanoilla. Mutta viime kesänä tein sinne pari reissua ihan yksinäni. Ennen lähtöä olin huolissani miten loppujen lopuksi pystyn olemaan yksin. Onhan minulla useita lapsia, jotka täyttävät aikani täysin. Mutta reissut olivat NIIN ihania; ei ketään passattavaa, ei kenenkään mielipiteitä tarvinnut ottaa huomioon, vain minä yksin ja sain syödä silloin kun halusin ja nukkua silloin kun halusin. Nämähän on tuttuja vaikeasti saatavia onnenhetkiä kaikille äideille.

Kännykkälaskut olivat kyllä kohtuuttoman isot, koska kerrankin oli aikaa puhua ja tekstata rauhassa. Ehkä olisi viisaampaa hankkia norjalainen liittymä, saattaisi tulla vähän halvemmaksi. Omaan kännyliittymääni/maksuun sisältyy yllin kyllin puhumisaikaa ja tekstareita, mutta ulkomailta tekstatessa joutuu maksamaan erikseen kaikesta.

Niin, viime kesän ekalla reissulla menin Helsingistä Tukholmaan ja sieltä jatkoin Oslon ohi Bergenin ja Geirangerin tienoille ajelemaan. Tykkään kovasti vuorien ja vuonojen reunoilla olevista mutkittelevista teistä, ei koskaan tiedä mitä mutkan takana tulee vastaan. Yövyin leirintäalueiden mökeissä. Tarjontaahan on joka puolella ja kun valkkaa mieleisen paikan jo alkuillasta, pääsee painamaan päänsä tyynyyn haluamassaan maisemassa.